Translate

tiistai 30. syyskuuta 2014

Älkää luopuko toivosta!

Pitkään olen jo tuntenut olevani toivoton tunari kasvien parissa ja tämä kausi tuntuu vahvistaneen käsitykseni entisestään.

Huono onni on kuitenkin ollut tämän kauden suurin tekosyy huonoon menestykseen.
Tekosyistä puheen ollen, saanen esittää nöyrän anteeksi pynnön kaikkille blogin lukijoille. Vaikka taidan olla tekosyiden keksimisessa erittäin haka en juuri keksi tekosyytä miksi olen jättänyt kirjoittamatta. Tottakai ylioppilaskirjoitukset ovat syöneet jaksamistani, mutta toisaalta minulla on ollut niin paljon vapaata ettei aika pitäisi olla tekosyy. Laiskuus ehkä kuitenkin.

Asiaan nyt joka tapauksessa. Alku kesä oli minulle kauhea. Ensiksi oli kasveille aivan liian kylmä. Yöt hipoivat pakkas rajaa mikä aiheutti kasvien kasvulle todellista hallaa. Toiseksi kun kylmät ilmat väistyivät iski porottava helle. Alla näette miten chili parkojeni kävi.


Kesäkuu

Jokainen hieman chilejä kasvatellut voi todeta että kyseessä on palamisen tunnus merkit.


Asia jota halusin tosin painottaa on ettei kannata antaa periksi vaikka kuinka vaikuttaisi menevän päin persettä.

Alla näette vasemmalla puolella saman kasvin kuukautta myöhemmin. Olin jo viskaamassa kasvia pois kun huomasin pienen vihertävän kohdan varressa. Ajattelin että olkoon kasvihuoneessa kun muutenkin siellä oli tuolloin tyhjää. Nyt kolme kuukautta myöhemmin kasvissa on pieniä podeja.

Elokuu

Vaikka kauden sato tulos on lievästi sanottuna masentava eikä kasvihuone enää tunnu mitenkään huokuttelevalta paikalta, on myönnettävä että on kauteeni mahtunut muutama valonpilkahduskin.



Pian onkin aika ryhtyä ensi kautta
suunnitelemaan...



2 kommenttia:

  1. Kesä oli tosiaan hieman "haastava" (vihaan sitä sanaa).
    Vaan kun et antanut periksi, on palkintokin luvassa - ellei halla vie.
    Ei meilläkään kaikki mennyt kuin Strömsössä, mutta kun massaa on riittävästi, sinne taakse voi kätkeä epäonnistumiset.

    VastaaPoista