Kaupunki vanhoine taloineen oli suhteellisen iso, mutta etäisyydet eivät missään nimessä olleet valtavia joten jalan pääsi hyvin pitkälti kaikkialle. Lentokentälle ja sieltä itse city-alueelle pääsi helposti metrolla tai junalla.
Nämä "voileivät" eivät tosin ole ihan niitä samoja joita me suomalaiset vedämme aamuisin, iltaisin ja välillä päivisinkin poskeemme, vaan aivan eri kategorian makunystyröitä helliviä leipiä.
Pääsin avopaikalta seuraamaan kokin työskentelyä ja yritinkin parhaani mukaan painaa reseptin mieleeni.
Kesällä toivon mukaan tulemme näkemään täällä oman versioni kyseisestä leivästä...chili sellaisesta tietenkin.
Näitä leipiä sai milloin mistäkin ja välillä aivan joka puolelta. Kuvan leivän olen nauttinut paikallisessa kauppahallissa, Torvehallerneissa . Nimestä huolimatta täällä ei löytynyt säkillistäkään turvetta, multaa tosin taisin pussin tai kaksi nähdä, sen sijaan todella paljon herkku tai delicates tuotteita.
Jos täällä tosin haluaa kahvit tai purtavaa nauttia kannattaa olla varautunut siihen että istumapaikkoja saa etsiä tai jopa jonottaa. Pienravintolat tai myyntikojut, mitä lievätkin, ovat todella suosittuja niin tanskalaisten kuin turistien keskuudessa!
Valikoima ja tarjonta oli aivan huikea, vaikka tanskassa kevät onkin hitusen pidemmällä kuin suomessa on pakko todeta että vuoden ajasta riippumatta suomalainen elintarvike tarjonta on surkea ulkomaihin verrattuna. Onneksi täälläkin pikku hiljaan on tarjonta ja erityisiin tuotteisiin erikoistuvien kauppojen määrä kasvanut!
Muuten Kööpenhaminasta löytyy ravintolaa jokaiseen makuun, ruoka on korkealaatuista ja annokset valtavia. Hintaluokka suunnilleen Suomalaisissa hinnoissa.
Itse matkaan Kööpenhaminaan mielelläni uudestaan, enkä ole sulkenut ajatusta Kööpenhaminassa opiskelustakaan pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti